Teema: Vastuullisuus ja eettisyys

Jukka Lehtoranta ja Aino Elina Muhonen: Ajatteleva ihminen, avustava kone: vastuullisen tekoälylukutaidon rakennusaineet
Generatiivinen tekoäly muuttaa tietotyön perusteita nopeammin kuin organisaatiot ehtivät reagoida. Kun tekoälyn käyttö arkipäiväistyy, tietojohtamisen ammattilaisten tehtävänä on varmistaa, että tekoäly palvelee organisaation tavoitteita turvallisesti, eettisesti ja tuottavasti. Vastuullinen tekoälylukutaito on samanaikaisesti tietojohtamisen erityisalue ja koko työelämän perusosaamista.

Reko Etelävuori: Miten taataan päätösten laatu ja viranomaisten osaaminen tekoälyaikana?
Tekoälystä odotetaan julkishallinnon tehostajaa.  Jos nopeus nostetaan tehokkuuden tärkeimmäksi mittariksi, on tärkeää kysyä, miten taataan viranomaispäätösten laatu oikeusvaltiossa? Organisaatioiden on tärkeää huolehtia kyvykkyydestään soveltaa, säilyttää ja kehittää tietoa – myös silloin, kun järjestelmät eivät toimi tai niiden tuotokset ovat virheellisiä. Tällöin inhimillinen pääoma ja tietojohtaminen nousevat keskiöön.

NÄKÖKULMA
Anna-Mari Wallenberg ja Pauli Waroma: Generatiivinen tekoäly pakottaa asiantuntijaorganisaatiot vaikeisiin valintoihin
Tekoälyn yleistyessä organisaatioiden on kirkastettava, mitä ne sillä todella tavoittelevat. Tekoäly ei ole organisaation päämäärä, vaan strateginen väline. Mitä pidemmälle vietyä autonomiaa ja automaatiota prosesseihin rakennetaan, sitä tarkemmin on ymmärrettävä, mitä näillä ratkaisuilla tavoitellaan sekä millä edellytyksillä ja kenen vastuulla kokonaisuus toimii?

Riikka Lindroos-Järvitalo: Tekoäly Kelan palveluksessa – vastuullisesti ja määrätietoisesti
Kelan tavoitteena on, että vuoteen 2035 mennessä prosessien automaatioaste on 70–80 prosenttia. Valtava muutos edellyttää investointeja sekä teknologiaan että ihmisiin. Sosiaalietuuksiin liittyvät automaattiset päätösjärjestelmät kuuluvat EU:n tekoälyasetuksen korkean riskin luokkaan, mikä tarkoittaa tiukkoja vaatimuksia mm. datan laadulle, ihmisen valvonnalle ja perusteluvelvollisuudelle. Siksi tekoälyaikaan siirtyminen on prosessi, joka ei pääty koskaan.

Jarmo Riikonen ja Anne Kaartinen: Miten EU-tason työkalut edistävät vastuullista ja eettistä toimintaa verkossa?
Tämän päivän polttavimmat kysymykset verkossa toimivien palveluiden eettisyydestä ja vastuullisuudesta liittyvät alustapalveluihin ja tekoälyn käyttöön. EU-tason työkalut vastaavat näihin tarpeisiin. Digipalveluasetus (DSA) nostaa eettiset kysymykset osaksi velvoittavaa lainsäädäntöä. Tekoälyasetus tuo organisaatioille uusia velvoitteita ja tarjoaa myös välineitä rakentaa luotettavaa ja eettistä digitaalista toimintaympäristöä. 

PUHEENVUORO
Peppiina Huhtala: Miksi digisuvereniteetilla on väliä? Olisiko eurooppalainen vaihtoehto paras vastuullisuuden takaaja?
EU ottaa askelia kohti omaehtoista teknologista kehitystä ja strategista kestävyyttä. Omiin vahvuuksiin panostaminen tukee kilpailukykyä ja luo vastavuoroisia riippuvuussuhteita, jotka vahvistavat Eurooppaa. Vahva oma perusta mahdollistaa myös eurooppalaisten arvojen ja teknologian viennin esimerkiksi sääntelyn ja standardien kautta. Tällöin emme vain sopeudu muiden pelisääntöihin vaan olemme itse niitä muovaamassa, kirjoittaa Peppiina Huhtala, teknologiasääntelyyn ja -politiikkaan erikoistunut juristi.

Helena Berg: Oikeudenkäynnit ja EU-sääntely haastavat sosiaalisen median yhtiöitä
Samaan aikaan kun EU panee täytäntöön digijättejä suitsivaa lainsäädäntöään, on Yhdysvalloissa luettu tuomioita sosiaalisen median yhtiöitä vastaan. Uudet kanteet keskittyvät palveluiden tietoisesti riippuvuutta aiheuttavaan luonteeseen, eikä sisältöön tai sananvapauteen kuten aikaisemmin. Useat maat harkitsevat tai ovat jo toteuttaneet rajoituksia lasten ja nuorten sosiaalisen median käytölle.

NÄKÖKULMA
Anni Lintula: Tekoälyalan herruuden ratkaisee etiikka
Kisailu tekoälyalan markkinajohtajuudesta osoittaa, että alalla ei enää kilpailla vain kyvykkyyksillä. Tekoälyn kehityksessä keskiöön on noussut luottamus ja etiikka, kirjoittaa toimitusjohtaja Anni Lintula.

Peter Tattersall, Jaakko Kaartinen ja Eero Jussila: Ennakoinnin voima ja vastuu: digitaalinen väestökaksonen päätöksenteossa
Digitaalinen kaksonen väestöstä tarjoaa uudenlaisen mahdollisuuden tarkastella yhteiskunnallisia ilmiöitä ja kustannuksia yli organisaatiorajojen. Mallin käyttöön liittyy kuitenkin monia eettisiä kysymyksiä. Mallin tuottaman tiedon tulee olla jäljitettävää ja kriittisesti tarkasteltavaa. Tällöin digitaalinen kaksonen voi olla enemmän kuin analytiikan työkalu: siitä tulee väline vastuullisemman hallinnon rakentamiseen.

Pia Adibe: Oikeusmuotoilu muuttaa tapaa ymmärtää vastuullisuutta
Yritysten ja organisaatioiden vastuullisuustyö on viime vuosina saanut vahvistusta oikeusmuotoilusta (legal design). Oikeusmuotoilu on tuonut ihmislähtöisyyden ja saavutettavuuden osaksi monimutkaisia lakisääteisiä prosesseja. Samalla oikeusmuotoilun periaatteet ovat auttaneet vahvistamaan luottamusta, avoimuutta ja vuorovaikutusta sidosryhmien ja organisaatioiden välillä.

PUHEENVUORO
Hannaleena Vuorenmaa: Vastuullisuustiedolla johtaminen: käsityöstä strategiseen tekemiseen
Liiketoiminnalle relevantti kestävyysdata tai -tieto ei voi olla enää raskaan manuaalisen työn takana ja hajallaan eri järjestelmien syövereissä. Tarvitaan ratkaisuja, joilla kestävyysdata voidaan tuoda seurattavaksi muun liiketoiminnalle tärkeän tiedon tapaan.

NÄKÖKULMA
Erkki Mervaala: Voisiko tekoäly edistää kestävää kehitystä?
Saammeko generatiivisesta tekoälystä luvatut hyödyt vai rakennammeko valtavaa infrastruktuuria ja päästölähdettä? Olisiko viisainta satsata sinne, missä tekoälystä on jo tutkitusti hyötyä? Esimerkiksi edistämään kestävää kehitystä!

Mikael Seppälä: Ympäristövaikutusten arviointi ja tekoäly: uusi tapa tulkita monimutkaista tietoa?
Vastuullisuuskysymysten käsittely on monitieteistä ja siinä tarvitaan kykyä synnyttää monen tyyppistä tietoa sekä tulkata sitä erilaisiin käyttötarkoituksiin. Potentiaalisia ympäristöhaittoja tuottavien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi pohjustaa niitä koskevien lupien myöntämistä sekä päätöksentekoa. Mistä siinä on kyse, ja voisiko tekoäly tarjota työkaluja tiedon muotoilemiseen erilaisille ryhmille sekä erilaisiin kysymyksiin?

Mika Holopainen: Avoin julkaiseminen houkuttelee saalistajia paikalle
Avoimen tiedejulkaisemisen yleistyminen houkuttelee myös epärehellisiä toimijoita. Saalistajalehdet ja -kustantajat käyttävät hyväkseen tutkijoiden paineita julkaista nopeasti ja paljon. Näennäisen uskottavalta vaikuttavat lehden verkkosivut voivat paljastua huijaukseksi, jonka taustalla olevia toimijoita kiinnostaa vain raha.

Tommi Oikarinen: Uusi suositus opastaa tiedonhallintalain soveltamista tekoälyjärjestelmien käytössä
Tiedonhallintalaki luo edellytyksiä tehokkaalle ja vastuulliselle tekoälyjärjestelmien hyödyntämiselle. Viranomaisella on vastuu käyttämistään tekoälyjärjestelmistä koko niiden elinkaaren ajan. Tekoälyn toimintaa on seurattava, valvottava ja arvioitava. Näin varmistetaan lainmukaisuus, tietoturva ja perusoikeuksien toteutuminen. Valmistumassa oleva uusi suositus tukee tekoälyjärjestelmien tehokasta ja hallittua hyödyntämistä.

Paula Heikkinen: Diginurkkien tomutus kannattaa
Digiaineiston siivouksella vähennetään kustannuksia sekä ympäristö- ja tietosuojavaikutuksia, tiedonhallintanäkökulmaa unohtamatta. Diginurkkia kannattaakin siivota säännöllisesti.

JULKAISUT
Olli Nylander: Onkohan nyt itsekkyyden aika?
Emerita professori Liisa Kelttikangas-Järvinen piirtää kuvan nykyisestä itsekkyyden ajasta. Yltiöyksilöllinen kulttuurimme on saanut meidät voimaan pahoin. Tämä näkyy mielenterveyden haasteina, työuupumuksen lisääntymisenä, yksinäisyytenä sekä suvaitsemattomuutena ja jopa vihapuheena. 

Pirkko Taskinen: Arkistojen rooli ihmisoikeuksien tukemisessa puhututti alan kansainvälisessä kongressissa
”Menneisyyden tunteminen, tulevaisuuden luominen” -teema johdatteli kansainvälisen arkistokongressin osanottajia Espanjassa pohtimaan arkistojen roolia yhteiskunnallisen ja teknologisen muutoksen välittäjinä. 

PAKINA
Kimmo Hautala: Vastuullisen Tietoasiantuntijan Harharetket
Hankalien muutosaskelten sijaan kirjoittaja on siirtänyt katseensa puhdistuspalveluihin.  Olisiko vastuuttomuuspesuohjelma riittävä?