Blogissa nyt: Ihmisälystä - ja vähän muustakin
Tekoäly, keinoäly, AI - mitä nimeä halutaankin käyttää - on esillä paljon. Kun kone tekee ajatustyöni minua paljon tehokkaammin, lakkaanko silloin olemasta olemassa?
Ihmisälystä - ja vähän muustakin
Tekoäly, keinoäly, AI - mitä nimeä halutaankin käyttää - tunkee esille kaikessa keskustelussa, joka mediassa, monelta eri kannalta katsottuna. Ei seminaaria eikä tapahtumaa ilman AI:tä.
Koska olen taustaltani humanisti ja pohdin maailman menoa muutenkin puolihuolestuneena, on ihmisten huoli tekoälystä ja sen vaikutuksista tarttunut minuunkin. Tekoäly tuntuu uhkaavan ihmisen olemassaoloa. Descartes sen sanoi: ”Ajattelen, siis olen olemassa”. Kun kone tekee ajatustyöni minua paljon tehokkaammin, lakkaanko silloin olemasta olemassa? Mistä löydän tarkoituksen elämälleni, jos ajatteluani ei enää tarvita?
On paljon ehditty kirjoittaa ja puhua siitä, että kone tarvitsee ohjeet ja opetusmateriaalin voidakseen suorittaa tehtävänsä tarvittavalla teholla. Kone ei ainakaan toistaiseksi pysty työtehtäviensä määrittelyyn, eli se tarvitsee lähtökohtaisesti ihmisen panosta. On myös kyseenalaista, mitä nimitetään luovaksi työksi. Konehan kykenee luomaan uutta niiden algoritmien varassa, jotka sille on annettu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi ihmisen luovuuden ja muutosten syntymisen edellytys on yrityksen ja erehdyksen tie. Ihminen oppii virheistään. Älykkääksi sanotaan sellaista, joka ei toista tekemiään virheitä, vaan muuttaa käyttäytymistään niiden pohjalta ja selviytyy odottamattomista tilanteista. Viisaaksihan kutsutaan sitten sitä, joka ei näihin tilanteisiin edes joudu. Ja kone ei tee virheitä!
Ihmisen kohtaloa ja roolia mietittäessä unohtuu mielestäni kuitenkin vielä suurempi asia. Rationaalinen ajattelu on vain murto-osa ihmisenä olemista. Emme ole täällä maailmassa todennäköisesti sen takia, että ajattelisimme mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman suurella kapasiteetilla, mahdollisimman tehokkaasti erilaisia tehtäviä suorittaen. Älykkyys eli kognitio on kykyä oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia – näitä kaikkia siis kone kyllä periaatteesssa tekee. Mutta nykyään tunnistetaan ensinnäkin suuri määrä erilaisia älykkyyden lajeja eli kykyjä jotka liittyvät muuhun kuin kognitiiviseen, abstraktiin ajatteluun. On avaruudellista, musikaalista, intrapsyykkistä, liikunnallista, interpsyykkistä jne. älyä. Eri älykkyyden lajit punoutuvat ihmisen persoonaan tietynlaisena profiilina, jossa jokin tai jotkut lajit painottuvat enemmän kuin toiset. Ihmisen kyky suoriutua ja ”elää ihmisiksi” eli ”olla olemassa” syntyy näistä piirteistä.
Ja edelleen näkökulmaa laajentaen: Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona? Vaikka ei uskoisi sieluun, on meillä kuitenkin itseisarvo elävinä, biologisina olentoina ja osana ihmiskuntaa. Suorituskeskeinen maailmamme puhuu tekoälystä niin kuin se korvaisi kaiken inhimillisen. Voikin olla, että kun kognitiivisen tekemisen tietyt osat jatkossa siirtyvät koneelle, ihmiselämään tulee lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa ihmisyyden monipuolisuutta.
Lämmintä ja inhimillistä joulua kaikille!
Kirjoittaja Marjukka Nyberg on pitkään tietojohtamisen ja viestinnän parissa työskennellyt yrittäjä, konseptoija ja kehittäjä, M-Brain Oy:n perustaja sekä Tietojohtaminen ry:n puheenjohtaja v. 2014-2018.
Tietojohtaminen ry julkaisee yhdistyksen jäsenten blogikirjoituksia eri aiheista 1-2 kuukauden välein. Blogin toimituskunnan muodostavat Martin Stenberg, Reija Helenius ja Olli Ilmarinen. Jos olet kiinnostunut kirjoittamaan blogiin, ota yhteyttä: info@tietojohtaminen.com