Blogissa nyt: Tietojohtamisen opiskelua ja matka virtuaalisesta ympäristöstä metsään

"Kuullessani keväällä 2018 olevani yksi liki 800 hakijan joukosta valitusta koin olevani onnekas. Henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tehdessäni tuli kuitenkin äkkiä huomattua, että ihan helpolla opinnoista ei suoriuduttaisi."

Tietojohtamisen opiskelua ja matka virtuaalisesta ympäristöstä metsään

Elo-syyskuun vaihteessa huomasin istuvani kannolla keskellä metsää keskustelemassa tiedolla johtamisen syvimmästä olemuksesta. Tästä on suorastaan pakko vetää johtopäätös, että tiedolla johtaminen on parhaimmillaan paljon muutakin kuin dataverkkojen ja vinoon kääntyvien bittien oikomista.
 

Hakiessani Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon opiskelemaan tietojohtamista en tarkalleen tiennyt mitä odottaa. Toki olin lukenut LUT-yliopiston opintokuvaukset liiketoiminnan kehittämistä ja teknologiaa nykyaikaisesti yhdistävästä opinto-ohjelmasta, mutta se mitä tämä käytännössä tulisi merkitsemään ei ollut kirkastunut. Tietojohtamisen ja johtajuuden koulutusohjelman suorittamisen kuvattiin olevan työnohella tehtäväksi soveltuva, joten laitoin hakupaperit koulutukseen ajatuksella, että eipä se ota, jos ei annakaan.
 

”Tietojohtamisen ja johtajuuden maisteriohjelma (TIJO), Lahti. Nykyisessä jatkuvasti ja ennakoimattomasti muuttuvassa, globaalissa taloudessa yritysten kestävän kilpailuedun pääasiallinen lähde on se, mitä organisaatiossa tiedetään ja osataan, miten siellä käytetään tietoa ja kuinka nopeasti siellä kyetään oppimaan uutta ja organisoitumaan tilanteiden mukaan.” (Esittelyteksti LUT-yliopiston internet-sivuilta: https://www.lut.fi/opiskelu/maisteriohjelmat/kauppatieteiden-maisteriohjelmat/tietojohtaminen-ja-johtajuus)
 

Kuullessani keväällä 2018 olevani yksi liki 800 hakijan joukosta valitusta koin olevani onnekas. Henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tehdessäni tuli kuitenkin äkkiä huomattua, että ihan helpolla opinnoista ei suoriuduttaisi. Kurssien ja tehtävien valtaisan määrän alkaessa kirkastua alkoivat myös ensimmäiset epäilyksen hikipisarat muodostua otsalle: Olisikohan opintojen suorittaminen sittenkään käytännössä mahdollista hektisen kokopäivätyön ohessa. Opintomäärä monine englanninkielisine data-analytiikka kursseineen ja liiketoiminnan kehittämissuunnitelmaryhmätöineen tuntui ja tuntuu edelleenkin kovalta työmäärältä. Ja totuuden nimessä on kerrottava, että aina silloin tällöin tehtäviä on joutunut paiskomaan silloin kun normaalit ihmiset nukkuvat.

Pian opintojen alettua valkeni, että yliopiston sinänsä vaativa ja tasokas tarjonta oli ainoastaan osa opintojen annista. Tijo2018-ryhmä osoittautui jo heti opintojen alkumetreillä elintärkeäksi vertaisverkostoksi. Koko opintojen ajan olen jaksanut hämmästellä sitä ryhmän motivaation, osaamisen ja yhteishengen yhdistelmää, joka tästä huippuosaajien ryhmästä huokuu. Ryhmätöiden tekeminen ja tietojohtamisen aiheista keskustelu niin IT- konsulteista, pankkitoimialan asiantuntijoista kuin yritysten henkilöstöpäälliköistä koostuvassa moniammatillisessa ryhmässä laajentaa omaa näkökulmaa arvokkaan paljon. Myös ryhmän sparraustuki ja henkinen kannustus on osoittautunut tärkeäksi, sillä ajankäytön haasteet perhe-, työ- ja opiskelujen ristipaineessa tasapainotteleville opiskelijoille ovat yhteisesti jaettuja. Tietoa, vinkkejä, tieteellisiä lähteitä ja henkistä tukea jaetaan päivittäin eri kanavilla niin Team:ssissa kuin lukuisissa WhatsApp-ryhmissä ja vetovastuuta jaetaan tilanteen mukaan. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka vilpittömästi ryhmä ei kilpaile toisiaan vastaan vaan haluaa auttaa toinen toistaan onnistumaan.

Yhteistyö ja toisten tukeminen ei ole rajoittunut ainoastaan opiskeluihin liittyviin asioihin vaan opiskelukavereiden kesken on muodostettu monia harrasteryhmiä ja niinpä esimerkiksi ”Tijo kuntoilee” ja ”Tijo harrastaa kulttuuria” yhdessä. Ryhmähenkeä kuvastaa sekin, että niin hullua ideaa ei ainakaan toistaiseksi ole esitetty, etteikö se vähintään muutamaa muuta olisi innostanut mukaan. Jääköön ne hurjimman tässä mainitsematta, mutta yhdessä on esimerkiksi vietetty niin epävirallisia kevätjuhlia kuin pikkujoulujakin. Ei siis ollut ihme, että ryhmäläisen ehdottaessa osallistumista Hämeenlinnan Evolla järjestettävälle partioleirille, kymmenkunta meistä ilmoittautui välittömästi mukaan. Siitäkin huolimatta siitä, että usealla meistä oli yli 20 vuotta aikaa edellisestä makuupussissa vietetystä yöstä.

Niinpä sitten minäkin matkasin uusi untuvamakuupussi olalla metsään selviytymisretkelle ja pakkohan se on todeta, että metsäympäristö toi tietokoneen ruudun tuijotteluun varsin kaivattua vaihtelua. Myös tapahtuma oli erittäin onnistunut, sillä Johtajatulet2019 tapahtuma paljon enemmän kuin seminaarilta noin keskimäärin on odotettavissa. Pro Bono puhujina esiintyivät mm. Alexander Stubb, Camilla Tuominen, Perttu Pölönen kuin Thomas Erikssonkin. Sadoista pienryhmäpajoista oli valittavissa useita nimekkäiden vetäjien luotsaamia työryhmiä ja itse pääsin esimerkiksi pohtimaan tulevaisuuksien dystopioita Mikko Dufvan ja johtajuusominaisuuksia Piia-Noora Kaupin vetämissä pienryhmissä. Metsäympäristön ansiosta keskusteluissa päästiin huomattavan nopeasti syvälliselle tasolle ja partiolaisten onnistuneet järjestelyt takasivat välittömän ilmapiirin.
 

”JOHTAJATULET HÄMEENLINNAN EVOLLA 30.8.–1.9.2019 on Suomen suurin metsäseminaari johtajuudesta, elämyksiä ja itsensä kehittämistä. Aiempaa kokemusta partiosta ei tarvita.”  Johtajatulien esittelyteksti Suomen partiolaisten internetsivuilta: https://www.partio.fi/nyt/johtajatulet/
 

Johtajuusseminaarista jäi päällimmäiseksi mieleen lähes jokaisen puhujan korostama, nykyaikaisen johtajuuden pehmeämpi, eettinen puoli. Data-analytiikan hurmoksesta huolimatta on esitetty, että ihmisen arvo tiedolla johtamisessa tulee korostumaan ja muodostumaan yhä enemmän niistä ominaisuuksista, jotka huippulaskutehoisille koneille ovat vieraita: ihmisyys, eettisyys ja empatia. Itsensä johtaminen, toisten kuunteleminen ja kohtaaminen ihmisinä ovat yhä tärkeämpiä ominaisuuksia. Voisi jopa todeta tämän olevan tietojohtamisen opintojen opeista yksi niistä tärkeimmistä. Vaikka työskentelyä tehdään tietokoneilla, virtuaalisilla alustoilla, tärkeää on nimenomaan ihmisten välinen yhteistyö ja empatia. Tietojohtamisen opiskelu on parhaimmillaan ollut juurikin tätä, työskentelyä yhdessä, hyväksyvästi toisia kuunnellen ja tekemistä yhteisen päämäärän eteen, josta kuitenkin muodostuu juuri omiin päämääriin sopiva näkökulma. Tietojohtamisessa kysymys on myös siitä, kuinka jakaa ja jalostaa tietoa siten, että yhdistelemällä siitä muodostuu myös hiljaista tietoa sisältävä kokonaisuus, joka on enemmän kuin osiensa summa.
 

Viimeiselle seminaaripäivälle järjestimme tijolaisten kanssa myös oman, Sanna Huhtilaisen vetämän aikuisopiskelua ja omia tutkimusaiheitamme pohdiskelevan työpajan.
 

Seminaarin puheenvuoroissa korostettiin myös turvallisuuden ja hyväksymisen kokemusta sekä sitä, että tekee itselle merkityksellisiä asioita. Itsensä johtaminen on myös myötätuntoa itseään kohtaan. Tärkeää on myös huolehtia omasta hyvinvoinnistaan kiireisessä informaatioteknologia yhteiskunnassa, joka ei nuku koskaan. Työmäärä opinnoissa on kova, ajan löytäminen opiskeluun päivätyön ohella on haastavaa, mutta voin vilpittömästi todeta päätöksen opiskelusta kannattaneen. Opinnoista olen löytänyt myös merkityksellisyyttä oman työni tekemiseen.

Tässä yhteydessä on pakko esittää iso kiitos tähänastisesta matkasta mahtavalle Tijo2018 ryhmälle. Olen nauttinut tästä matkasta niin paljon, että toivon jopa, ettei ”Tijo juhlii valmistumista” ryhmä ole perusteilla liian nopeasti. Tietojohtamisen ja johtajuuden opinnot LUT:ssa ovat olleet kaikkea sitä mitä opintokuvaksissa luvataan ja suosittelen lämpimästi opinto-ohjelmaa kaikille itsensä kehittämisestä ja tietojohtamisesta kiinnostuneille. Sitähän ei koskaan tiedä minkälaiselta retkeltä itsensä löytää.
 

Kirjoittaja Piia Vuori-Murto, HM ja tietojohtamisen opiskelija LUT-yliopistossa. Työskentelee tällä hetkellä valtionhallinnossa analyysitoiminnan ja tietojohtamisen kehittämistehtävissä.

Viimeksi muutettu: 
22.10.2019